Mitä judo on?‎ > ‎

Judon periaatteet


Lähde: Luoteis-Uusimaa, judoliite syksyllä 1987

Judon pääperiaatteen tärkein osa sisältyy jo itse sanaan JUDO.

JU-tavu merkitsee joustamista, myöten antamista tai myös lempeyttä ja periksi antamista. Tavu sisältää samalla judon ensimmäisen varsinaisen pääperiaatteen, maksimaalisen tehon periaatteen: mahdollisimman vähällä voimalla saadaan mahdollisimman paljon aikaan.

Käytännössä tämä merkitsee sitä, että vastustajan voimaa ei vastusteta voimalla vaan vastustajan oman liikkeen suuntaisella liikkeellä. On selvää, ettei heikompi voi voittaa vahvempaansa vastustamalla tätä kohtisuoraan tämän voimaa vastaan. Jos vastustaja työntää, annetaan periksi vastustajan työntämään suuntaan: näin vastustaja saadaan pois tasapainosta ja siten hänet heitetään hänen oman liikkeensä suuntaan. Jos vastustaja saadaan pois tasapainosta ja sitten hänet heitetään hänen oman liikkeensä suuntaan. Jos vastustaja vetää, mennään hänen mukaansa pidemmälle kuin hän haluaisi ja heitetään hänet taaksepäin hänen oman vetonsa suuntaan. Professori Kanon ajatus: ”Ei voima pahasta ole, vaan sen tuhlaus”, pitää tässäkin paikkansa.

DO-tavu merkitsee tietä tai periaatetta, ei yksinomaan mekaanista taitoa (jitsu). Täten koko sana JUDO merkitsee pehmeää tietä, joustavuuden periaatetta.

Prof. Kano ei koskaan tarkoittanut, että judo olisi vain sarja mekaanisia temppuja, joilla harmilliset vastustajat nujerretaan, tai keino saavuttaa urheilussa kultaa ja kunniaa. Kano on järjestelmää luodessaan tarkoittanut lopulliseksi tavoitteeksi ihmisen kehittämisen kokonaisuudessaan.

Täten hän tarkoittaa opettaessaan mielen ja kehon mahdollisimman tehokkaasta hyväksikäytöstä seuraavaa: ”Mahdollisimman tehokkaan mielen ja kehon hyväksikäytön periaate hallitsee kaikkea judon tekniikkaa.” Mutta se sisältää enemmänkin.

Samaa periaatetta voidaan käyttää ihmisen kehon kehittämiseen tekemällä se vahvaksi ja hyödylliseksi. Täten judo sisältää fyysisen kasvatuksen. Sitä voidaan käyttää myös älyllisen ja eettisen voiman kohentamiseen, ja täten judo sisältää henkisen kasvatuksen. Sitä voidaan käyttää ruokavalion, vaatetuksen, asumisen, sosiaalisen kanssakäymisen ja liike-elämän menetelmien oppimiseen. Näin judo sisältää elämän oppimisen ja on niin mielen ja kehon kuin myös elämän tapojen kehittämismetodin oppimista.

Edellä esitettyyn liittyy judon toinen pääperiaate, yhteisen hyvinvoinnin ja hyödyn periaate. Koska vastustajat pyrkivät samaan päämäärään, niin henkiseen kuin ruumiilliseen minän täydelliseen hallintaan ja sitä kautta voittoon toista vahingoittamatta, kehittävät he kamppailleessaan toinen toistaan.

Samuraille taistelu merkitsi katsomista kuolemaa silmästä silmään, tällöin oli itsensä täydellinen hallinta ensiarvoisen tärkeää.

Tahdon ja ruumiin kehittämisen jälkeen voivat judokat paremmin hyödyntää yhteiskuntaa.

Judon hallitsee vasta se, joka soveltaa judon periaatteita jokapäiväiseen elämään. On sovellettava kaikkeen judon avulla saavutettua lujatahtoisuutta, itsensä hallintaa ja toisaalta taas oikeaa joustavuutta, jolloin judoka on hyödyksi koko ympäristölleen.

Judohengen mukainen käyttäytyminen

Judon henkiseen koulutukseen kuuluu itsensä hallitseminen, puhtaus, kuri sekä määrättyjen muotojen noudattaminen. Vapaaehtoisen, ulkoisen kurin avulla saavutetaan vähitellen tärkeämpi – sisäinen kuri ja hallinta.

Budoetiketti

Budolajeja (jiu-jitsu, karate, aikido, judo) harjoitetaan dojossa, harjoitussalilla. Dojo merkitsee alun perin buddhalaisten munkkien mietiskelyhallia, viisauden ja itsetutkiskelun paikkaa.

Tämän vuoksi saliin tullaan kunnioittaen paikan pyhyyttä ja siellä noudatetaan tiettyjä käyttäytymismuotoja.

Kohteliaisuus

Kohteliaisuus on eräs ominaisuus, jota täytyy ehdottomasti noudattaa dojolle tultaessa. Tämä tapahtuu kumartamalla saliin tultaessa ja sieltä poistuttaessa.

Jokaisen harjoituksen alussa harjoittelijat keskittyvät hetken aikaa polvi-istunnassa tulevaan harjoitukseen unohtaen kaiken muun. Polvi-istunnan lopuksi opettaja (sempai) ja oppilaat kumartavat toisilleen, mikä tarkoittaa, että oppilaat haluavat kuuliaisina noudattaa ja seurata opettajan ohjeita.

Harjoituksen lopussa palataan jälleen riviin polvi-istuntaan opettajan eteen. Keskitytään ajatukseen, että opiskelujakso on ohi ja on aika palata muihin askareisiin. Loppukumarruksella osoitetaan kiitollisuutta opettajalle saadusta opetuksesta ja oppilaille vastaavasti kiitokset hyvästä osanotosta. Samoin harjoitusparille kumarretaan jokaisen harjoituksen alussa ja lopussa, jolloin osoitetaan kunnioitusta toisen taidoille ja henkilökohtaiselle loukkaamattomuudelle.

Jos tatamille tullaan myöhässä, ilmoittaudutaan opettajalle kumartamalla. Myös poistuttaessa kesken harjoituksen (ei suotavaa) pyydetään lupa opettajalta.

Asennoituminen

Oikea asennoituminen on hyvin tärkeää judon harjoittamisessa. Ennen harjoituksia virittäydytään ”tunnelmaan” pyritään positiiviseen asenteeseen ja puhdistetaan mieli negatiivisista ajatuksista.

Käytännön puhdistautumista on hygienian kannalta oleellinen jalkojen pesu ja kuivaus ennen dojolle tuloa, mutta sille on myös symbolinen merkitys: Henkinen valmistautuminen ja puhdistautuminen ennen harjoitusta. Hygieniaan liittyy myös judogin (puku) puhtaana pito ja ehjänä pito.

Asento, japaniksi shisei, tarkoittaa judokan perusasentoa hänen seistessään. Shisei tarkoittaa myös henkistä asennetta, mikä näkyy ulospäin luonnollisen asennon levollisuutena. Judoka on mieli rohkeana valmis kohtaamaan minkälaisen hyökkäyksen tahansa.

Fyysinen harjoittelun kautta opittu asenne siirtyy suhtautumiseen elämään, kanssaihmisiä ja itseään kohtaan.

Auktoriteetti

Kaikille budolajeille on tyypillistä opettaja-oppilassuhde. Ylimmän vyöarvon omaava, joka myös tietää lajista eniten, toimii harjoitusten vetäjänä ja oppilaat noudattavat ehdottomasti hänen neuvojaan. Ohjaajaa lukuun ottamatta kaikki harjoittelevat ovat dojolla tasa-arvoisia.

Vyöarvot on jaettu hierarkkisesti taitojen mukaan erilaisiin ryhmiin. Vyön väri (valkoinen, keltainen, oranssi, vihreä, sininen, ruskea ja musta) ilmaisee oppilaan asteen.

Judokalta vaaditaan hierarkiassa ylöspäin mentäessä yhä suurempaa henkistä kypsyyttä, minkä hän saavuttaa fyysisten taitojen kasvaessa ja käytännön antamien yksilöllisten kokemusten ja elämysten kautta.

Henki

Harjoituksissa judoka ei puhu, osoittaen siten edistyneensä aloittelijan asteesta ja hallitsevansa itsensä ainakin puheen osalta. Judoka suorittaa tehtävät tinkimättä aina parhaan kykynsä mukaan, osoittaen olevansa sitkeä mieleltänsä ja hallitsevansa fyysisen väsymyksen. Korkeimman vyön velvollisuus on neuvoa alempia vöitä sitä pyydettäessä.